Olen kilpaillut aktiivisesti vuodesta 2004. Jonkin verran siis olen ollut mukana kilpailutoiminnasta Metsästäjäliiton lajeissa, mutta silti pidän vielä itseäni ”märkäkorvana” kilpailutoiminnassa. Kuitenkin tänä aikana olen huomannut muutosta ampumaurheilussa ja mielestäni ampumaurheilun suunta on ollut laskeva viimeisen 5 vuoden aikana.
Jos aletaan purkamaan tilannetta ampumaradan valvojan silmin niin ensimmäisenä ampujat hävisivät hirviradalta. Kun hirvikoe muuttui nykyiseen koemuotoon, niin väki jäi kohtuullisen nopeasti pois harjoitusilloista. ”Vanhoina hyvinä aikoina”, 75m harjoituksissa oli väkeä ampumassa ja harjoittelemassa parantaakseen ampumataitoaan. Muistan ajan kun piti jonottaa vuoroaan, että pääsi ampumaan. Kolme kierrosta jos halusi ampua niin saattoi siinä tovi vierähtää, että sai kierrokset ammuttua. Nykyään tilanne on seuraava: Harjoitusten valvoja odottelee, että viisari värähtää klo 19 jolloin saa laittaa radan kiinni, jos ampujia ei ole. Koko iltana on hirveä ampunut max 5-8 henkilöä. Toisena iltana kun hirveä ammutaan 100m matkalta ampujia on 2-4 henkilöä, mukaan lukien valvojat. Eli vähissä on väki luotipuolella harjoituksissa.
Haulikkopuolella, missä itse olen eniten ollut mukana touhuamassa, laskua on tapahtunut myös. Kilpailuja kiertävien ampujien määrä on pienentynyt. Kuluvana vuonna olen kuitenkin huomannut ilmiön, missä haulikolla metsästävät metsästäjät ovat alkaneet radalla käymään. Tämä on ollut positiivinen suunta ja kenties sieltä joku voi jopa kilpailuihinkin lähteä.
Miksi?
Luotipuolella tilanne on mielestäni selkeä: Ei tarvitse käydä harjoittelemassa, koska koe on vaativuus tasoltaan todella vaatimaton.Riittää, että aseen on kohdistanut ja ampuu liikkumattomaan maalin hyvältä tuelta laukaukset. Tästä huolmatta, joka syksy koetta saatetaan yrittää jopa 3 kertaa, että saadaan merkki! Ampuja ihmettelee kovasti ja kyselee ammuttajalta ”mihinkä ne meni” ja jatkaa ääneen (mitä en ymmärrä) ”kyllä sen viimesyksynä kuitenkin ennen jahtia kohdistin…” Minä jättäisin tämän sanomatta ja pyrkisin poistumaan ampumakopista muuta reittiä kuin ovesta. No ainahan voi joku ”nykäisy” tulla, mutta pääsääntöisesti hirvikoe ei ole ”koe” vaan kohdistusharjoitus. Tähän kenties on muutosta tulossa ja sitä toivon todella. En ota kantaa mikä olisi paras koemuoto, mutta oikeastaan mikä tahansa muutos olisi parempi, paitsi kokeen jättäminen kokonaan pois. Omasta mielestäni tämä on myös vaikuttanut osaltaan kilpailupuoleen. Enää ei tarvitse hankkia/ladata harjoituspatruunoita, jotta voi kesän harjoitella, koska merkin voi ampua kolmen vuoden välein. Muutos kokeeseen ja kenties kilpailupuoleen tulisi pieni piristysruiske, tai sitten ei.
Haulikko puolella tilanne on hieman erilainen. Yhtenä on tietysti vaikuttanut patruunoiden hintojen nousu. Muutama vuosi taaksepäin 250 kpl laatikon sai 35e eurolla. Nyt hinnat ajautuvat noin 45-55e väliin, riippuen merkistä laadusta. Jos vaikka ampuja on ampunut noin 2000 laukausta kesässä se on maksanut 280e. Tänä kesänä samasta määrästä saa pulittaa 400e onhan siinä nousua. Ainahan harrastukset maksavat, mutta jos ajatellaan myös maassa olevaa epävakaata taloudellista tilannetta, saattaa ampuma määrä ainakin pienentyä. Tämä vaikuttaa tietysti tulostasoon, joka saattaa heikentyä ja motivaatio kilpailuun on koetuksella. Piiritasolla en voi kommentoida kuin oman piirin ampumatoimintaa, mutta täälläkin on muutosta ollut. Ennen sm-katsastukset olivat kilpailuita. Kilpailu tarkoittaa sitä, että on mahdollisuus voittaa palkinto. Nykyisellään katsastuksissa käydään ampumassa tulos tauluun ja sitten saakin jo lähteä kotiin.Tuloksellakaan ei sinällään ole merkitystä, koska ei ole mitään kilpailua missä voisi päästä kenties palkinnoille. PH-piirissä on ammuttu ns Cup-muotoinen kilpailu, mutta huhut kertovat, että palkintoja ei välttämättä menestyksestä huolimatta ole näkynyt…Tämäkään ei motivaatiota paranna, päinvastoin. Ampujat joilla on kilpailuvietti ampuvat tietysti, koska se kilpailu vietti siellä tähän ajaa. Takana ovat ajat kun jännättiin kirjettä piiristä, missä luki ”sinut on VALITTU edustamaan Ph-piiriä Sm kilpailuihin” ja jos tämä kirje tuli niin olipas muuten hieno juttu! Nykyään kysellään, että kuka lähtisi ampumaan kisoihin. Olen asiasta puhunut useamman pitkän linjan ampujan kanssa ja sieltä on tullut hyviä ajatuksia. Kiintiöt uusiksi sm-kisoihin piiritasolla. Kun kilpailut on kiintiöity niin joukkue muodostetaan katsastuskilpailujen perusteella. Nämä ovat tietysti liittotason asioita ja niistä tietysti päättävät eri toimielimet. Piiritasolla pystytään kuitenkin vaikuttamaan asioihin ja niihin koittaa myös allekirjoittanut vaikuttaa. Kesän aikana olen saanut paljon kommentteja ja risuja taitaa olla hieman enemmän kuin ruusuja ja tämä on ymmärrettävää.
Nuoret ovat hävinneet radoilta ja uusien mukaan saaminen on tehty kiitos, virkamiesten ja lakimuutosten myötä liian vaikeaksi.Nuoren jonka vanhemmat eivät ole harrastaneet metsästystä tai ampumista on vaikea päästä harrastuksemme pariin mukaan, miltei mahdotonta. Tämä on erittäin valitettavaa ja tämä tuntuu edelleen vaikeutuvan. Harrastuksemme voitaisiin, jopa luokitella ”uhanalaiseksi”. No kenties liian voimakas ilmaisu, mutta huonolta näyttää.
Summa summarum:
Nyt on alettava tekemään töitä tämän suunnan muuttamiseksi. Siihen tarvitaan kaikkia: Suomen Ampumaurheiluliittoa,Metsästäjäliittoa,piirejä ja myös toiminnan jatkumisen kannalta tärkeintä väkeä eli metsästäjiä ja ampujia.Toivottavasti löydetään yhteinen sävel tähän urakkaan ja kaikki vetävät samaa köyttää samaan suuntaan.Muutoin jalo ja perinteisesti vahva harrastusmuotomme kuihtuu mitättömäksi.
Jussi Ojanen