Jussi Ojanen

”Haulikko ampuu perällään” Tämä lausahdus kertoo ehkä parhaiten mistä on kyse. Haulikkoa ammutaan enemmänkin vaistoilla ja reflekseillä kuin ”tähtäämällä”. Ostin parivuotta sitten sporting haulikon jonka piti olla kompromissi trappiin ja mettälättyyn. No trappi alkoikin sujua kohtuullisesti, mutta mettälätty ei oikein sujunut. Ihmettelin asiaa ja ammuin tauluun niinkuin aina uudella aseella. Osoittautui että sehän perhana ampuu tähtäyspisteestä noin 30cm yli. Tämähän sopii trappiin ihan hyvin, mutta mettälätyssä tuottaa hieman hankaluutta.

Tämä asia kulminoitui jo syksyllä 2012 kun mettälätystä ei tullut yhtään mitään. Ajatukset aseen myymisestä tuli jo mieleeni, mutta annoin talven tulla ja jäähdyttää ajatuksia. Keväällä 2013 sama peli jatkui, mutta nyt oli kaikki hukassa!! Laitoin jo aseen myyntiin ja mutisin itsekseni että nyt loppu ampuminen. Kuitenkin katsastus kisoissa valkeakoskella (jonne lähdin itseäni kiduttamaan tietäen ammunnan tason) kun kerroin ongelmista ja ampumaharrastuksen lopettamisesta,sain uusia ajatuksia.

”Pojat” olivat teettäneet mittojen mukaan haulikkoon perän ja olivat painineet samojen ongelmien kanssa aikaisemmin kuin minä. Kyselin asiasta ja tunnustelin sellaista asetta käsissäni. Sain toivoa jo hiipuneeseen haulikkoammuntaan.Soitin miehelle joka oli tehnyt ”pojille” perän ja sovin ajan aseen viemiseen veistoon. Otettiin mitat ja samalla todettiin, että tämä haulikko ei alunperinkään oikein ole sopinut perältään minulle. Kävin kokeilemassa asetta kerran ennenkuin se viimeisteltiin ja se tuntui todella hyvältä: Ase nousi poskelle oikeassa asennossa ja ampui mihin tähtäsinkin. Ajellessani kotiin ajattelin, että josko nyt olisi suunta ylöspäin. Hain asetta ja kokenut mestariampuja varoittteli, että ei välttämättä suju alkuun, koska ase oli käytännössä uusi ja vaatisi opettelua.

Todentotta opettelua!!!Tulokset eivät juurikaan parantuneet ja kaikki täytyi aloittaa käytännössä alusta: aseen nosto,ampuma-asennot,tähtäys kuvion hahmottaminen….Samaa sanoivat ”pojat” valkeakoskella, että aikaa menee ennenkuin oppii uuteen perään. Kaikesta huolimatta nyt tilanne on se, että kun tietää kuinka ammutaan niin voi harjoitella siten, että tietää mitä virheitä tekee. Pahin tilanne on se että ihmettelee kun ei osu ja osuu.

Summa summarum: ase pitää tuntea ja tietää kuinka sillä ammutaan, jotta voidaan haroitella järkevästi.Itsekin luulin jotain haulikoista tietäväni kun hetken verran jo ammuntaa olen harrastanut, mutta kyllä vähäistä olivat tietoni mitkä liittyivät haulikkoon ja sen sopivuuteen. Ainoa mikä harmittaa on se, ettei ole tullut aikaisemmin tätä perää teetettyä. Nyt vain tarvitaan harjoitusta ja uskoa tekemiseen, kyllä ne tuloksetkin sieltä joskus(ehkä)tulevat.