Edellisestä kirjoituksesta onkin vierähtänyt jo hyvä tovi, muutaman ajatuksen voisin jälleen jakaa.
Kirjoitin hirvijahdista 2013 ja tämä voisi olla jatkoa sekä laajempaa tutkistelua aiheesta.
Hirvijahti on tällähetkellä rehellisesti sanottuna lähimpänä sydäntä, koska itselläni on kaksi hirvikoiraa.Jämtlanninpystykorvat Lappion Sisu (synt 2012) ja Tico (synt 2013) ovat innoittaneet perehtymään yhä syvällisemmin hirviin ja hirvijahtiin. Kummallekin koirille on kaatojakin saatu ja Ticolle menneenä syksynä pääsin itse ampumaan seisontahaukusta ensimmäisen vasan.Kaato oli myös allekirjoittaneelle ensimmäinen haukusta ammuttu hirvi ja olihan tuo mieleenpainuva kokemus.
Haukulle koitettiin jo pariinkin otteeseen, mutta vasta kolmannella kerralla pääsin asemiin, mistä noin 45min polvillaan olon jälkeen pääsin suorittamaan kaatoon päätyneen laukauksen. Mahtava tilanne kaikestaan ja oli hieno nähdä kuinka koira reagoi laukaukseen ja vasan kaatoon.
Jahdin valmistelu alkaa jo keväällä:
Hirvien tarkkailu
Olemme vieneet jo useamman vuoden ajan nuolukiviä maastoon ja riistakameroita on ilmaantunut porukallemme parin vuoden aikana mukavasti lisää. Taitaa kameroita olla jo melkein 10 kappaletta. Tämä mahdollistaa hirvien tarkkailun ja antaa käsitystä minkälaisia hirviä alueellamme on vieraillut. Parin syksyn ajan on ollut aika hyvin tiedossa jahdin alkaessa minkälaisia hirviä mahdollisesti koirien eteen voisi löytyä.Riistapeltokin on ollut kylvettynä, mutta jostain syystä se ei ole viime aikoina hirviä houkuttanut. Kylvöt ovat onnistuneet kuitenkin hyvin ja kaali on noussut komeaan mittaan. Kauriit ovat löytäneet pellon ja niitä on ollut mukava kameran välityksellä seurata.
Elokuu, linkku auki!
Elokuun 20.päivä kun koittaa, niin hirvikoirat saa päästää jälleen pitkän tauon jälkeen metsään. Menneenä syksynäkin oli mukavia ”treeni” reissuja ennen jahtia ja pääsin näkemään minkälaisia hirviä koirilla on kavereina. Heti elokuussa kelit ovat yleensä olleet aika lämpöisiä ja tarkoituksena ei ollutkaan heti haukkua saada päälle. Pääasia oli että koirat pääsivät taas metsään vapaasti liikkumaan.
Hirvijahti
Hirvijahti on parhaimmillaan mukava ja rento tapahtuma, toisaalta se voi käydä hermojen päälle ja aiheuttaa ylimääräisiä harmaita hiuksia…Välillä tuntuu, että hirvijahti ja hirvien ampuminen sumentaa kaiken muun. Suositukset unohdetaan, sovitut asiat eivät enää pädekään ja muutenkin pääasillinen tarkoitus on ampua hirvet äkkiä, välittämättä muista asioista. Tämä aiheuttaa allekirjoittaneessa niskakarvojen nousemisen pystyyn. Legendaarisia lauseita: ”No jos me ei ammuta, niin naapuriseurat ampuu” ”Nehän on vain suosituksia” ”Eihän niitä kaikkia lupia tartte käyttää”->koitetaan viimeiseen asti,vaikka hirviä ei olisikaan tai alueella on vain muutama hirvi. Edellämainitut ”sloganit” on kaikunut jahdeissa niin kauan kun itse olen jahdissa ollut mukana. Myönnän, että itse olen jossain vaihessa hieman naureskellen näihin suhtautunut. Nykyään kun hirviin ja hirvijahtiin on hieman perehtynyt enemmän, niin nuo lauseet eivät enää hymyilytä, koska niiden takana on valitettavasti kaiku todellisesta tilanteesta.
Mitä tämä aiheuttaa ?
Kannan vääristymisestä on puhuttu jo muutaman vuoden ajan ja tilannetta pitäisi pyrkiä korjaaman, jotta tilanne alkaisi korjaantumaan niin suurimman korjaus pitäisi tehdä metsästäjien asenteissa. Asenteissa tuntuu olevan eroja maantietellisesta näkökulmasta katsottuna ja tämä on hyvä asia. Toiveena onkin asenne muutoksen leviäminen myös muihin seuroihin joissa ollaan vielä ”vanhan liiton ajatusmalleissa”. Tosin, jossain seuroissa ”vanhan liiton malli” on aivan oikea malli ja jahti sujuu asianmukaisesti.
Huonot välit naapuriseurojen kesken on myös valitettava ilmiö. Jos mahdollisuutena olisi suunnitella hieman jahtia etukäteen, kenties sopia ”herrasmies sopimuksia” kaadettavista hirvistä ja pitää yleensäkin yhtettä syksyn aikana, niin todellisuus voi olla toista. Kyräillään, ”kilpaillaan” hirvistä ja arvostellaan toisten seurojen toimintaa. Tässä olisi paljon parannettavaa, mutta tilanteen paranemiseen vaaditaan nöyryyttä, taitoa keskustella asioista ja kompromissien tekoa.
Huono ilmapiiri seuran sisällä on kaikkein ikävin asia, koska hirvijahti on seurue jahtia, Jos seurassa on jännitynyt ilmpaiiri jahti ei ole enää mukavaa ja konflikteja syntyy varmasti.
Mahdollisia ajatuksia edellämainittuihin ongelmiin
Jokainen seura ja metsästäjä on aina yksittäinen tapaus. Suoraa vastausta ongelmiin ei voi määrittää, koska tilanne täytyy tutkia aina tapauskohtaisesti.
Lähtökohtana voitaisiin kuitenkin todeta, että faktoilla kun lähdetään purkamaan asioita sen sijaan, että aletaan mielipide pohjalta asioista keskustelemaan niin päästään eteenpäin. Esimerkiksi: Tavoite kanta on noin 3 hirveä/1000 hehtaarille ja jäävän kannan arvio jahdin päätyttyä on 2 hirveä/1000 hetaarille, voidaan todeta, että lupien lisäämiselle ei ole tarvetta. Tällä voidaan jättää suoraan pois keskustelu: ”kyllähän niitä nyt oli syksyn aikana aika hyvin”
Rehellisyys juurikin jäävän kannan arvioissa on äärimmäisen tärkeää. Hirven kohdalla ei ole sitä ongelmaa, etteikö lupia myönnettäisi vaan ongelmana on se, että halutaan niin paljon lupia kuin mahdollista.
Vanhojen toimintamallien ja ajatusten päivittäminen. Ajat muuttuvat ja hirvikanta on muuttunut ja osaltaan hirvikannan muutokseen on vaikuttanut toimintamallit jotka eivät ole muuttuneet hirvikannan muuttuessa. Kaikki uusi ei välttämättä ole pahasta ja ennakkoluulojen syrjään laittaminen saattaa tuoda itsellekin uusia ajatuksia.
Toisten mielipiteiden kunnioittaminen. Tässäkin kohtaa jos faktat puhuvat omaa mielipidettä/luuloa vastaan, niin siinä vaiheessa pitäisi pystyä asia myöntämään.Kun oman mielipiteensä pystyy perustelemaan faktoilla niin silloin päästään keskusteluissa eteenpäin. Tässä voidaankin todeta, että mielipiteitä onkin kuin peppureikiä, jokaisella on omansa;)
Asiat olisi hyvä sopia kokouksissa jo valmiiksi, ettei jahdin aikana tarvitse alkaa säätämään ja soveltamaan ylimääräisiä.Jälleen päästään jahdin aikana paljon helpommalla.
Hirvijahtiin liittyy paljon tunnetta ja välillä ne saavat aikaan konflikteja. Näihin vielä osaltaan vaikuttavat henkilöiden väliset suhteet: ”Ei voi olla periaatteestakaan samaa mieltä, koska henkilö x on sitä mieltä ja minähän en voi olla samaa mieltä!”
Näillä ajatuksilla lähdetään taas kauteen 2015 🙂 Toivottavasti asiat menevät pikku hiljaa eteenpäin ja päästään nauttimaan hirvijahdista, joka on parhaimmallaan hieno harrastus ja tarjoaa mahtavia, koko elämän läpi seuraavia muistoja!
Jussi